perjantai 11. kesäkuuta 2021

Mielipidekirjoitus Vantaan Sanomissa: En haluaisi pelätä lapseni koulun alkua

Tyttäreni aloittaa koulun syksyllä. Ilmassa innostusta, mutta myös huolta.

Olen iloinen siitä, että Vantaan Sanomat julkaisi mielipidekirjoitukseni:
https://www.vantaansanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/4181455
----
Tyttäreni on menossa kouluun, joka on noussut aiemmin otsikoihin ikävällä tavalla koulukiusaamisen ja -väkivallan myötä. Olen yrittänyt varjella tyttöä siltä kaikelta negatiiviselta tiedolta, mitä itse olen joutunut kuulemaan ja lukemaan.

Lapseni on innoissaan syksyllä alkavasta koulusta. Olen minäkin innoissani, sillä koulutie on onnistuessaan aivan mahtava. Olen kuullut muun muassa muiden koululaisten vanhemmilta koulusta paljon hyvääkin. Olen kuitenkin samalla myös erittäin huolissani – enkä haluaisi olla.
Onneksi varmasti jokainen kuntavaaliehdokas ja tuleva valtuutettu haluaa tehdä töitä sen eteen, että Vantaalla koulujen turvallisuuteen panostetaan aiempaakin enemmän. Tämä on myös yksi omista tavoitteistani.

Kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään. Ongelmiin on saatava apua ja tukea ajoissa. Tämä tarkoittaa muun muassa mielenterveystyöhön panostamista.

Kouluväkivallan vastaiseen työhön tarvitaan vahvempiakin keinoja ympäri Suomen. Pelkästään päätä paijaamalla ja ymmärtämällä ei kiusaajia kuriin saada. Näin uskon.

On hienoa, että niin sanottu Etelä-Karjalan malli on alkanut saada jalansijaa monissa kunnissa. Samaa tarvitaan vahvasti myös Vantaalla. Mallin taustalla on Imatralla käynnistetty viranomaisten ja kotien yhteistyö muutama vuosi sitten.

Mallin ydin on siinä, että rikosilmoitus tehdään, vaikka koulussa lainvastaisen teon tekijä on alle 15-vuotias. Lapsi ohjataan keskusteluryhmään, jossa on uhrin lisäksi molempien huoltajat, poliisi ja nuorten oikeusedustaja.

On tärkeää erottaa koulukiusaaminen ja -väkivalta toisistaan. Puhutaan nimenomaan lainvastaisista teoista ja väkivallasta, silloin kun niistä on kyse. Sanoilla on merkitystä. Ne selkeyttävät rajoja.
Tarvitsemme myös vanhempien keskinäistä tiivistä vuorovaikutusta. Perustetaan heti ekaluokasta lähtien vaikkapa yhteinen vanhempien WhatsApp-ketju – toki tämäkin perustuu vapaaehtoisuuteen ja vanhempien aktiivisuuteen.

Tutustutaan toisiimme ja ollaan yhteydessä, jotta saadaan pidettyä huolta siitä, että kaikilla lapsilla on mahdollisimman turvallinen koulutie, jolle voi astella hyvillä mielin. Turvallinen lapsuus, nuoruus ja kouluarki eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ne ovat meidän kaikkien aikuisten – ei vain koulun henkilökunnan – vastuulla.

Helen Josefsson, FM, eduskunta-avustaja
vaaliehdokas (kok.)

------------
* Toimitus on hieman tiivistänyt kirjoitustani. Lisään tänne loppuun tiedon siitä, että Etelä-Karjalan malli on lähtöisin valtuustoaloitteesta, jonka valmisteli poliisitaustainen imatralainen kokoomusvaltuutettu Matti Hirvonen


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti